Keskittämisen tsunami pyyhkii Suomea

Orpon hallitusta on moitittu monessa asiassa linjattomuudesta, mutta yhdessä asiassa linja on pitänyt: palveluita on keskitetty ennennäkemättömällä tahdilla.

Valtion toimipaikkoja on suljettu tai suljetaan kaikkiaan 240 kappaletta. Poliisiasemia, lupapalvelupisteitä, ajokorttikokeita, oikeusapupalveluita, metsäkeskuksia, ulosottolaitoksia, maistraatteja ja maanmittauspalveluita. Kohdistuen usein samoihin kaupunkeihin tai kuntiin ja niiden ihmisiin.

Valtio on vetäytymässä lähes kokonaan seutukaupungeista ja aluekeskuksista. Itäistä Suomea on muistettu juhlapuheissa, mutta unohdettu päätöksenteon hetkellä.

Moni osasi ennustaa kokoomuslaisten keskittämishalut, mutta ehkä yllättäenkin suurimman osan toimipaikoista on sulkenut perussuomalaiset ministerit. Kun ihmisellä on hätä, apu on tänä päivänä entistä kauempana ja se vaikuttaa erityisesti turvallisuuden tunteeseen.

Keskittäminen ei säästä vaan sen maksaa tavallinen suomalainen veronmaksaja pidentyvinä asiointimatkoina, joita vieläpä taitetaan tänä päivänä reilusti yli kahden euron polttoainelitroilla. Moni kysyy oikeutetusti, saako maksetuille veroeuroille vastinetta, kun palvelut karkaavat ja liikkuminen on entistä kalliimpaa.

Varsinkin kun palveluita haetaan yhä vain heikkokuntoisemmilla pikiteillä, joita ministeriö uhkaa jopa laittaa rullalle ja muuttaa soralle. Tietenkin jakamalla samaan aikaan toisella kädellä satoja miljoonia euroja Tunnin junaan.

Luku 240 ei sisällä maan hallituksen toimesta suljettuja yöpäivystyksiä tai lakimuutosten myötä talousvaikeuksiin joutuneita apteekkeja tai niiden suljettuja sivupisteitä. Luvussa ei ole mukana myöskään hyvinvointialueiden lakkautettuja palveluita, joita olisi pystytty säilyttämään ilman valtion peukaloruuvia talouden tasapainottamiseksi liian tiukalla aikataululla.

Uusimpana uhkana on eduskunnan käsittelyssä oleva hankintalain muutos, joka tulee ajamaan erityisesti pienet kunnat ja niiden palvelut ahdinkoon. Pelkästään muutoskustannusten on arvioitu olevan satoja miljoonia euroja.

Palvelut eivät ole tilasto, vaan näkyvät ihmisten arjessa: Kun hätä tulee, apu on tulevaisuudessa kauempana. Kun pitää asioida, matka vain pitenee. Kun virkavaltaa tarvitaan, se on aiempaa etäämmällä.

Tämä ei ole voittava resepti, jolla koko Suomi pidetään mukana ja alueet elinvoimaisina. Kyllä maaseudun ihmiset ovat tottuneet käymään koulua vähän kauempana, odottamaan pitempään tai hakemaan palvelua etempääkin, mutta kyllä keskittämiselläkin pitää joku raja olla. Ja nyt se on ylitetty.