Onnea Sampo 100v.

Hyvä juhlayleisö, Hyvät pielavetiset, Hyvät sampolaiset

On älyttömän suuri kunnia päästä puhumaan maineikkaan Pielaveden Sammon 100-vuotisjuhlaan tänne tunnelmastaan kuuluisaan Pielaveden liikuntahalliin.

Tämä halli on nähnyt monet hienot tapahtumat, turnaukset ja pelit. Varmasti äänekkäimpinä ja kirkkaimpina muistoina lentopallon mestaruusvuodet 2000-luvulla. Sammon ensimmäisestä mestaruudesta keväällä 2004 on kulunut todellakin aika tarkkaan 20-vuotta. Ne mestaruusjuhlat laitettiin tosin käyntiin Salohallissa.

3 Suomen mestaruutta 2004, 2005, 2009,  4 SM-hopeaa 2001, 2007, 2008, 2010

3 SM-pronssia 2002, 2003, 2017 CEV Cupin puolivälierissä 2007, Challenge cupin puolivälierissä 2008 3 Suomen cupin voittoa 2006, 2007, 2008

Onhan tämä aivan huikea saavutuslista alle 5 tuhannen asukkaan pitäjän joukkueelle. On pakko ihastellen kysyä, miten ihmeessä te sen teitte?

Finaalisarjat ja europelit jouduttiin usein viemään ns. suuremmille areenoille. Tämä oli varmasti mieleen erityisesti vierasjoukkueille. Niin paha paikka oli tämä Pielaveden hornankattila pelata. Yleisö lähellä, ääntä ja psyykkausta riitti. Hihanostoa ei parannut karkuuttaa kattopalkkiin. Kompaktista koostaan huolimatta moni tykkäsi pelata tässä hallissa. Selkeä muoto, valot ja parketti.

Vuodesta 2008 vuoteen 2023 lienen viettänyt tässä hallissa enemmän aikaa kuin kukaan muu, tämä oli minun työpaikkani liikunnanopettajana 15 vuoden ajan. Keväisin oli aina sähköä ilmassa, kun pudotuspelit alkoivat, vierasjoukkueet kävivät kesken koulupäivän vetämässä valmistautumistreenit täällä hallissa ja kuntosalilla. Tunnelman nousun aisti kylän raitilla. Kun kausi oli ohi jännitettiin uutisperjantaita ja sitä millaiseksi seuraavan kauden joukkue muotoutuu.

Tiedän, että tällä hetkellä kunnassa pohditaan tämän hallin tulevaisuutta. Oli ratkaisu mikä hyvänsä, toivon, että jatkossakin Pielavedellä turvataan hyvät sisäliikuntaolosuhteet myös palloilulajeihin.

Hyvä juhlayleisö,

Kysyin kuluneella viikolla omalla Facebook-sivuillani muistoja Pielaveden Sammosta. Sieltä löytyi myös muisto, joka on minulle ensimmäisiä seurasta. Paikka oli Vehkalahti, vuosi 1992 ja kello reilusti yli puolen yön.

Pielaveden Sampo johti Jukolan viestiä kolmen osuuden jälkeen. Sijoitus tippui siitä lopputuloksissa sijalle 80, mutta jokainen varmasti ymmärtää miten kovia kavereita oli liikkeellä, että maailman suurimmassa suunnistusviestissä mentiin kolmeosuutta kärjen tahtiin.

Samoihin aikoihin pääsin sampolaisten kanssa ensimmäiselle leirille, kun Erkki Martinmäki vei meidät suunnistusjuniorit kevätleirille rannikolle, paikka oli muistaakseni Kemiön saari. Näihin aikoihin kevättä oltiin liikkeellä, Savosta lähtiessä oli lumi maassa, mutta varsinaissuomalaiset kalliot lumettomina. Kerettiin muuten olla suuresti arvostamani Martinmäen Erkin kanssa myös kollegoita Puustellin koululla.

Ja samojen suunnistuskavereiden Nousiaisen Heikin, Lukkarisen Veli-Matin ja Väänästen veljesten kanssa napsittiin tulevina vuosina Sammon riveissä jokunen viestin SM-mitalikin hiihtosuunnistuksessa, jossa seuralla on takavuosilta kovia meriittejä kansainväliseltäkin tasolta.

Liikunnanopettajuuteen ja lentopalloon liittyy myös hauska yhteensattuma, kun edeltäjäni Pielavedellä oli Rando Soome, jonka varmasti hyvin moni täällä lämmöllä muistaa ja tuntee. Rando tuli nuorena miehenä ensiksi Kiuruvedelle pelaamaan ja kouluun opettamaan ja hän oli seiskaluokalla minun liikunnanopettajani.

Oli muuten ainoa vuosi, kun sain liikunnasta ”vain ysin” Meillä oli hyvä liikuntaryhmä ja Rando oli uudessa maassa eikä oikein oppinut vielä meitä tuntemaan, joten hän antoi meille kaikille liikunnasta ysin.

Hyvät juhlavieraat,

Lentopallon ohella Pielaveden Sampo tunnetaan Jylhän lingosta Antti Ruuskasesta. Antti nousi maailman huipulle kivisen tien kautta. Otti aikansa, että mies löysi tasapainon kovan harjoittelun, kilpailemisen ja huollon välillä. Mutta kun tämä löytyi, niin Antti Hermanni heitti kolme arvokisamitalia ja maailman huipulla kymmenen vuoden ajan. Kova temppu. Ja ansaitsee aplodit.

Antilla ei aina edes urheilukenttä riittänyt vaan välillä heitettiin keihäs kentän yli ojaan saakka. Pielavedellähän keihäänheitossa perinteitä riittää, siitä kertoo se, että Antilla oli tosi kova urakka päästä edes Pielaveden ennätysmieheksi. Pielavedellä myös oppilaat ovat aina tykänneet koulussa heittää keihästä, joka lajina on palkitseva, kun tekniikan saa natsaamaan kohdilleen.

Minusta Antista kertoo paljon myös se, että hän edusti uransa huippuvuodet kotikylän seuraa Sampoa, vaikka olisi varmasti saanut taloudellisesti parempia sopimuksia muualta. Ja varmasti ollaan kaikki onnellisia ja tyytyväisiä siitä, että Antti kalastaa, kaataa puita ja hirviä, asuu perheineen uransa jälkeenkin täällä Pielavesi-järven maisemissa

Hyvät talkoolaiset, haluan yhden kappaleen puheestani omistaa teille. Pielaveden Sammon lentopalloihmeen taustalla oli ahkera talkoojoukko, kerta kaikkiaan hurja porukka kapelimestarinaan Timo Perälä. Tämä porukka yhteistyökumppanien kanssa mahdollisti lähes mahdottoman eli Suomen parhaan lentopallojoukkueen pyörittämisen pienessä savolaiskylässä.

2010-luvulla alkoi realiteetit tulla vastaan ja Sampo hakeutui yhteistyöhön Siilinjärven ja Kuopion kanssa, mikä olikin välttämätöntä, mutta pakko tunnustaa, että yksi asia, yksi tavoite minua jäi kaivelemaan. Olisin halunnut nähdä tässä Pielaveden liikuntahallissa yhden kauden ajan omista huippujunioreista ja myös oppilaistani koostuvan liigajoukkueen. Selässä olisi lukenut nimiä: Ivanov, Savonsalmi, Ivanov, Auvinen täydennettynä lähiseudun lahjakkailla junioreilla. Ja valmentajana tietysti myös Ivanov. Olen varma, ettei olisi sarjassa viimeiseksi jäänyt.

Arvoista juhlavieraat, Pielaveden Sammon ystävät,

Olen hieman huolissani nykyisestä kehityksestä, jossa seuratoiminnan voimavaroja suunnataan enenevissä määrin suurten kaupunkien ennestään vahvoihin seuroihin. On hyvä muistuttaa, että Antti Ruuskasen ohella esimerkiksi urheilun supertähtemme ja esikuvat Kaisa Mäkäräinen ja Iivo Niskanen ovat ponnistaneet maaseudun pienistä seuroista. On tärkeää huolehtia ruohonjuuritasosta koko maassa.

Urheiluseuratoiminta on aaltoliikettä. Tätä olen päässyt läheltä todistamaan täällä Pielavedelläkin, aika-ajoin olen ollut huolissanikin. Väki on vähentynyt ja ikäluokat pienentyneet, mistä syystä esimerkiksi jalkapallo- ja salibandyjoukkueisiin  on vain yksinkertaisesti vaikea löytää riittävästi pelaajia. Lentopallo on tässä mielessä armollisempi, pienemmällä ryhmällä päästään liikkeelle ja saadaan joukkue kasaan.

Ja tiedättekö hyvä yleisö mistä olen nyt onnellinen? Pielaveden liikuntahallilla on viime vuosina ollut taas enenevissä määrin vipinää! Useita lentopallon juniorijoukkueita on taas jalkeilla pienen suvantovaiheen jälkeen ja yhteistyötä tehdään naapurikuntien kanssa niin kuin pitkääkin.

Ja olen pannut myös merkille, että kesäisissä yleisurheilun lasten kisoissa on ollut todella hyvin osallistujia. Vähän niin kuin vanhoina hyvinä aikoina. Toivon teille kaikille voimia seuratyössänne erityisesti lasten ja nuorten hyväksi. Teette ihan supertärkeää työtä, seuratyötä,  joka on koko  liikkuvan ja urheilevan Suomen selkäranka.

Palataan hyvä yleisö vielä lopuksi niihin keräämäni muistoihin Sammosta:

Suunnistuksen kansalliset kisat Arkkuvuorella, Sammon ja Alun hegemoniaottelut, Pielaveden ladut ja hyvä vastus naisten viestihiihdossa, lentopallon nousu alasarjoista Suomen menestyneimmäksi seuraksi, Ruuskasen 6.kierroksen heitot, kokonaisvaltainen talkoohenki,  Muikkuvestivaalit, jalkapallojoukkueet Englannin liigan nimillä, metsänistutustalkoot, kotiyleisön mahtava mekkala lentopallopelissä, Urkin uran laturetki, kultamitali 4x100 metrin pm-viestissä, Suojala, Kohoniemi ja Sammalisen lomamökit, Sammon urheilukoulu.

Tätä kaikkea on ihmisten mielissä 100-vuotias Pielaveden Sampo. Liikunnalliset onnitteluni.

SAMPO!

Pielaveden liikuntahalli 27.4.2024

kuva: Tapio Hartikainen